Emotionally stable as an Ikea table.

Viime viikot ovat uponneet kandidaatin tutkinnon viimeistelyyn ja pääsykoekirjojen rutisteluun. En ole ehtinyt antamaan aikaani muulle, mutta ehdin tiistaina kuitenkin paeta Kuopion Matkukseen. Ystäväni ajoi massiivista pakettiautoa mielipuolisella robotti taululla Kuopioon asti. Tälle robotti taululle oli oikea nimikin, mutta muistanko sitä? En ja kysyin sitä vielä ystävältäni kolmesti. Näemmä kaikkea ei voi ihmissielu muistaa, vaikka miten tahtoisi. Toivottavasti tätä lausahdusta ei tarvitse kirjoittaa parin viikon päästä pääsykokeen loppuun. Kaupasta toiseen ravaaminen tuotti tulosta (kukkaron mielestä miinusta) ja saatiinkiin Ikean puolella testata lihasten toimivuutta (lue: olemassaoloa). Allekirjoittanut osasi vielä ostaa kaupan painavimmat pakkaukset. 


Näin keskiyöllä innostuin täyttämään "aikuisten kaverikirjan", joten nauttikaa rehellisistä vastauksista. Ei tähän aikaan yöstä enää edes osaa valehdella. Tästä tietää tulleensa vanhaksi.

Nimeni on: Noora Linnea.

Jotkut kutsuvat minua: Osa ystävistäni kutsuu minua prinsessaksi (ja ihan aiheesta). 

Olen syntynyt vuonna: 1992

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Kirjalija, arkeologi, astronautti tai formulakuski.

Mutta isona minusta tulikin: Ei vielä onneksi mitään muuta kuin isompi yhteiskunnan yksilö. En ole vieläkään hankkinut ajokorttia, joten formulakuskin unelma on hiljalleen kadonnut aivokopastani. Astronautti olisi vieläkin hieno juttu, mutta ei ne taida ottaa tälläistä piskuista höpöttelijää ihan ensimmäisenä ottaa sinne tähtien sekaan. Arkeologin unelma katosi, kun kuulin, että Suomessa saa vaan tonkia kukkuloita ja kantoja rippeiden toivossa. Egyptissäkin suurimmat löydöt on jo löydetty tai varastettu. Kirjailijan ura tosin sykkii edelleen ja voimakkaana sielussani.

Täydellinen puoliso: Hyväksyy minut sellaisena, kuin minä olen. Jaksaa kuunnella keskellä yötä höpinöitäni maailmankaikkeudesta ja kestää jääkylmien varpaiden lämmityksen alaselässään. Hän saa minut nauramaan ja hymyilemään, vaikka maailma onkin jo saastunut pahuudesta.

Itsehän olen täydellinen, mutta exäni mielestä saatan olla: Muija, jolla on hentai mimmiä pienemmät tissit ja joka puhuu vastakkaiselle sukupuolelle, vaikka se oli kiellettyä parisuhteessa.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Nukkuisin puoli tuntia lisää ja lenkkeilisin enemmän.

Harrastan nyt: Satunnaista lenkkeilyä/kuntosalia, valokuvaamista, kirjoittamista ja lukemista (Oikeasti harrastan Netflix maratooneja ja sohvaan sammaloituimista, mutta kuka sitä nyt suostuu myöntämään).

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifysta: Päivän fiiliksen mukaan joko mielipuolista poppia maustettuna k-popilla tai sitten melankolista mussutusta liian suurella volyymilla. 

Lempi ravintola ja annos: Kin Sushi - Sushi Buffet ja Tortilla House - Kasvis Burrito.

Lempi juoma: Tee ja Coca Cola

Paras tapa tuhlata 50 euroa: Tyyrimpään pöperöön.

Noloin tv ohjelma josta pidän: Temptation Island Suomi ja Geordie Shore. Aina silloin tällöin pohdin, että miksi katson tv:stä ihmisiä, jotka ryyppää perseet olalle, purjoavat sisälmykset puoli tuntia myöhemmin, mätkivät toisiaan humalasti soperrellen ja hässivät toisiaan, kuin Helsingin citypuput konsanaan. Kaikkiin kysymyksiini en saa vastakaikua edes itseltäni. 

Bravuurini keittiössä: Kanelipullat, pannari ja letut. Tietäähän sen nyt kaikki, että imeläperseeksi syntynyt ei suolaisten äperätiivien puolella menesty. 

Melkein hävettää kertoa, että itken aina kun: Luen Mary Deathin "tiikeri" sarjakuvan (alla) tai kun koira kuolee elokuvissa (Onneksi olen löytänyt "Does the dog die" sivuston, jolta voin aina ennen leffaa tarkistaa Mustin kohtalon). 


Lapsuuteni lempilelu: Leijona Kuningas II:sen Kovu pehmolelu. Viisi vuotiaasta asti Kovu oli rakkain leluni. Raahasin kovun kaikkialle, jopa kouluun. Tunnustan! Luovuin Kovusta vasta yliopistossa eli Kovu oli joka päivä lukiossa piilotettuna reppuuni. Kirjoituksissakin Kovu oli repussani hengessä mukana. Haha.

Lempilelu nykyään: Kovu edelleen. Tosin en enää yliopistoon pehmolelua roudaa (toinen on jo eläkkeellä), mutta ulkomaille matkatessa Kovu löytyy edelleen matkalaukun uumenista ja sängyn päältä hengailemasta.

Salainen paheeni: Näppylöiden puristaminen. Niin omasta nassusta kuin muiden nassuista. 

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: 1.) Puhu muista pelkkää hyvää. 2.) Ajattele positiivisesti ja avoimesti. Älä tuomitse niin helposti. 3.) Arvosta hetkeä ja muiden antamaa aikaa enemmän. Koskaan ei tiedä mitä muille tai itselle voi tapahtua. Pienikin kohtaaminen voi jäädä viimeiseksi. Aika on arvokasta. Pitää osata olla kiitollinen sitä, että muut antavat aikaansa minulle. 4.) Elämä pitää elää itselleen. Muita ei pidä eikä tarvitse miellyttää. 5.) Myrkyllisiä ihmisiä ei tarvitse pitää lähellään.

No comments